Ajankohtaisia aineistoja – mielenkiintoisia materiaaleja

Kirjarivi

Jos on kesä kulunut riippukeinussa kevyemmän lukemisen merkeissä, niin nyt on aika ottaa luettavaksi myös asteittain "vakavampaa" kehittämiskirjallisuutta. Tälle listalle Kuukausi@postilla on muutamia oivallisia ideoita.

Näin kesän helteiden vielä jatkuessa on uusien aineistojen listakin vielä melko lyhyt. Jotta syyskuun Kuukausi@postiin saadaan esittelyyn lisää mielenkiintoisia aineistoja, niin pistäkää vinkkejä tulemaan osoitteeseen kimmo.kaarmelahti@kolomonen.fi

Järjestöjen avustuskäytännöt uudistamisen kohteena

Järjestöille myönnetään vuosittain lähes miljardi euroa valtionavustuksina. Suurin osa siitä perustuu rahapelitoiminnan tuottoon, jonka odotetaan alenevan. Siksi rahoitusmallia aletaan uudistaa. Järjestöjä koskevat valtionavustuskäytännöt ovat tällä hetkellä tarpeettoman erilaisia keskenään.

Järjestöjen valtionavustuskäytänteiden kehittämisjaoston tehtävänä oli selvittää, millaisia valtionavustuksia rahapelitoiminnan tuotosta myönnetään ja minkälaisia valtionavustuskäytäntöjä siihen liittyy. Kehittämisjaosto toimi valtionavustustoiminnan kehittämis- ja digitalisointihankkeessa ja sen tehtävä perustui pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelmaan.

Kehittämisjaosto esittää selvityksensä perusteella kahdeksaa ehdotusta maa- ja metsätalousministeriön, opetus- ja kulttuuriministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön järjestöjä koskevien valtionavustuskäytäntöjen kehittämiseksi ja yhdenmukaistamiseksi. Lisäksi kehittämisjaosto ehdottaa monialaisen toimeenpanoryhmän perustamista.

Ehdotuksissa määritellään, miten valtionapuviranomaiset kohdentaisivat valtionavustuksia yhteistyössä järjestöjen kanssa. Ehdotukset antavat valtionapuviranomaisille uusia keinoja valtionavustusten harkintaa ja myöntämistä sekä käytön arviointia varten. Ehdotuksilla tuetaan myös järjestöjen osallisuutta, talouden ja toiminnan ennakoitavuutta sekä niiden vaikutuksia valtionavustustoiminnassa.

Aineisto löytyy kokonaisuudessaan tämän linkin kautta.

 

Kunnat ovat merkittävässä asemassa paikallisen osallisuustyön johtajina

Osallisuuden edistäminen ei ole rakettitiedettä vaan konkreettisia arkisia asioita. Se ei silti tarkoita, etteikö osallisuuden edistäminen vaatisi paneutumista ja suunnitelmallisuutta.

Kunnat ovat keskeisessä asemassa paikallisen osallisuustyön johtajina. Toivomme, että teema nousee esiin kuntavaalikeskusteluissa eri puolilla Suomea: onko sinun kuntasi avoin osallisuudelle?

Kokevatko asukkaat, että heidän tekemisillään on merkitystä ja he voivat vaikuttaa asioihin? Onko jokaisella jonkinlainen tapa päästä panostamaan yhteiseen hyvään ja saada arvostusta? Kokevatko uudet asukkaat itsensä tervetulleiksi?

Anna Keto-Tokoin ja Salla Valtarin loppukevään THL-blogi aiheesta on todella ajankohtainen etenkin Savonlinnan kaupungin osalta, sillä uusi kaupunginvaltuusto saa heti alkusyksytä käsiteltäväkseen uuden kaupunkistrategian vuosille 2022-25, jossa ainakin valmisteluvaiheessa panostettiin merkittävästi kaupunkilaisten osallisuuden ja yhteisöllisyyden kehittämiseen.

Ajankohtainen aineisto löytyy laajemmin tämän linkin kautta.

 

Kuntien kannattaa tukea kansalaisvaikuttamista

Kansalaisvaikuttaminen pyrkii useimmiten edistämään yhteistä hyvää ja keksimään ratkaisuja erilaisiin ongelmiin. Kuntien kannattaakin tukea asukkaidensa aktiivisuutta.

Kuntalaisilla on tietoja ja kokemuksia, jotka voivat auttaa kunnan toiminnan suunnittelussa. Monilla on ideoita ja energiaa, joiden avulla voidaan luoda jopa jotain täysin uutta.

Äänestämisen ohella kansalaisvaikuttamisen kanavia ovat perinteinen yhdistystoiminta ja uudempi projektimuotoinen kaupunkiaktivismi. Nykypäivän kansalaisvaikuttaminen perustuu pitkälti verkostoitumiseen ja sosiaaliseen mediaan. Siksi aktiivisuus ei edellytä suuria resursseja ja se voi purkaa vanhoja hierarkioita. Uudenlainen aktivismi voi tarjota vaikuttamiskanavia niille, joiden ääni ei muuten pääsisi kuuluviin.

Vaikuttamismahdollisuudet eivät kuitenkaan jakaudu tasaisesti. Kun sosiaalisen median asema vaikuttamisen areenana ja verkostoitumiskanavana vahvistuu, niin sanottu digiköyhyys korostuu. Somen käyttöön tarvittavia laitteita ei ole kaikilla, eikä kaikilla ole taitoa luovia sosiaalisen median verkostoissa.

Kansalaisvaikuttaminen on helpompaa heille, joilla on jo valmiiksi tietoja, taitoja ja resursseja vaikuttaa. Vaikeuksien kanssa kamppailu ja ulkopuolisuuden tunteet voivat vähentää halua ottaa kantaa, ja monet kokevat jopa katkeruutta päätöksentekijöitä kohtaan.

Lisää tästä ajankohtaisesta aiheesta voi lukea Marko Nousiaisen ja Salla Valtarin THL-blogista tämän linkin kautta.